Kevät oli siis koittanut jälleen. Nicen tyttöjä odotti vihreiden nurmikenttien ja haastavien liigavastustajien lisäksi kavala salamurhapeli, jonka viime kesänä toteutetun ensimmäisen kauden jälkeen minullakin henkilökohtaisesti oli kaunoja kannettavana. Olin saavuttanut arvostetun toisen tilan hävittyäni finaalitaiston täpärästi.
Erityisesti mieltäni oli jäänyt kaivertamaan jälkeenpäin kuultu tunnustus, jonka mukaan voittajaksi selviytynyt murhaaja Impi Ilmakivääri oli hieman kyseenalaisesti nauttinut oman myrkkyjuomansa kenenkään huomaamatta. Moraalinen voittaja olin siis kiistatta minä, ja päätinkin todistaa kykyni uudelleen tänä vuonna. Suunnittelin noudattavani äärimmäistä varovaisuutta kaikessa. Hetken aikaa sen muistinkin tehdä, mutta loppuani kohden aloin väistämättä lipsua. Tämän kaltainen huolimaton käytös enteili kuolemaa.
Pelin vaatiman valtavan ajatustyön aloitin tänäkin keväänä hämäävän salanimen keksimisestä. Erilaisia versioita pyöriteltyäni päädyin nerokkaasti piiloutumaan viekkaan sanaväännöksen taakse. Nokkelimmat ehkä ovat jo hoksanneet, että ”Kallo Palan” sisällä asustaa jonkinlainen merenelävä. Nimen jälkeen olikin sitten aika laatia ensimmäinen murhasuunnitelma.
Viime kerralla käytetyt ideat hylkäsin heti kättelyssä: jotain uutta piti saada aikaan. Huolimatta siitä, että edellisessä pelissä saimme hyvät naurut muutamasta erittäin hauskasta ja kekseliäästä murhasta, olen erittäin pettynyt niin moniin raukkamaisiin laitan-hämähäkin-kenkääsi-hah-hah murhaajiin. Arvostan yli kaiken vain niitä verta pelkäämättömiä ja silmittömiinkin raakuuksiin uskaltautuvia tappokoneita, jotka aiheuttavat käsin kosketeltavaa kauhua joukkueen keskuudessa. Tälle hyytävälle linjalle lähdin jo viime keväänä, ja sillä myös jatkoin. Ensimmäisen murhani 2008 suoritin hetken mielijohteesta saksilla.
Uhrikseni oli valikoitunut harvinaisen vaikea tapaus. Olen oikeastaan todennut hankalimmiksi kohteiksi sellaiset pelaajat, jotka syystä tai toisesta näyttävät naamaansa pukukopillamme harvemmin kuin muut. Tällä kertaa olin kuitenkin hyvin hereillä, sillä käytin tilaisuuteni tehokkaasti. Jäljelle jäi todisteeksi ainoastaan palasia.
Tämän jälkeen eteeni annettiin siis uusi kohde. Laadin taas mitä hohdokkaimman suunnitelman, mutta toteutus ontui. En tahtonut millään saada sopivaa mahdollisuutta. Oikean hetken kyttääminen on pelin suola, ja sitä sainkin harrastaa oikein urakalla. Osittain tämän asian takia olenkin hyvin närkästynyt siitä, että tapahtuneen tapon todisteeksi ei riitä se, että kaikki tietävät. Voimassa olevien sääntöjen mukaan ainoastaan näköhavainnot hyväksytään, mutta mielestäni tällä kaudella tavatun ennakkotapauksen perusteella kyseinen pykälä tulisi välittömästi poistaa.
Olin kuitenkin päättänyt kostaa vuoden 2007 Nice Conspiracyssa kokemani karvaan tappion. Olin valmistautunut taistelemaan, ja nauroin räkäisesti henkensä heittäneille. Terävän älyni ja kettumaisen viekkauteni turvin ajattelin selvitä matkallani kohti voittoa.
Menestyksekkäästi alkanut tieni pelissä kuitenkin katkesi äkillisesti stadionilla sattuneessa ampumavälikohtauksessa. En voinut mitenkään puolustautua, kun kaulaani ammuttiin lähietäisyydeltä. Murhaaja iski täysin tahdittomasti juuri, kun olin nauttimassa erityisen maistuvia eväitäni. Ruokailuni siis keskeytettiin törkeästi, jonka lisäksi myös henkeni anteeksi pyytelemättä riistettiin.
Lopuksi voin ainoastaan todeta, että ei auta itku markkinoilla. Viime kesäinen katkera 2. sija jäi edelleen parhaaksi suorituksekseni joukkueemme harvinaisen viihdyttävässä pelissä. Toivotan onnea ja menestystä vielä mukana oleville juonittelijoille! Tosin tahdon myös lausua muutaman lohduttavan sanan kaltaisilleni luusereille, joita onni ei tänäkään vuonna suosinut (tai joiden taidot eivät kertakaikkiaan olleet riittävät tälläkään kertaa): Aina kannattaa valittaa.
-KaLLo-
torstai 22. toukokuuta 2008
Varmasti valkoinen
Eräänä tavallisena harjoituspäivänä koin suuren epäoikeidenmukaisuuden. Meillä on joukkueessa viikoittaiset väripäivät valkoinen musta valkoinen musta. Sinä päivänä oli päivän väri valkoinen, joten avasin vaatekaappini ja etsin sieltä valkoista asukertaani. Hämmästyksekseni huomasin, kuinka kaappini pursusi punaista, sinistä, keltaista ja mustaa paitaa. Onnekseni huomasin kuitenkin, kuinka sinisen paitani alta pilkisti valkoinen paita. Myös sukkalaatikkoni loisti sateenkaaren väreissä, mutta onnekseni olen saanut joululahjaksi valkoiset hienot puman sukat, joten päätin laittaa ne jalkaani.
Koppiin päästyäni huomasin että muutkin olivat pukeutuneet valkoiseen. Onnea ei sakkoja. Hetken kuluttua kuitenkin alkoi kuulua huomautuksia, kuinka paitani ei ollut valkoinen ja sukissani liikaa mustaa. Ei ei ei ei eihän se ollut totta! Paitani oli varmasti valkoinen, ainakin valkoisin mikä vaatekaapistani löytyi. Ja sukkani, nehän olivat pestyt puhtaan valkoiset. Pieni musta raita sukan alaosassa kuitenkin herätti kommentointia.
Väitettiin siis että paitani oli harmaa. Harmaahan on hämärän, usvan ja epävarmuuden väri. Siihen myös liitetään innottomuus. Edellä olleet ovat faktoja, joten miksi siis pukisin tarkoituksella päälleni epävarmuutta viestivän paidan. Paidan, jossa kokee innottomuutta kaikkeen, eihän sellainen päällä voisi edes harjoitella. Joten paitani oli siis pakko olla valkoinen, sillä harjoituksissa en kokenut epävarmuutta ja olin myös innokas oppimaan uutta. Harmaa päällä se ei olisi ollut mahdollista.
Sukissani oleva musta raita siis myös herätti väitteitä väärästä väristä. Raita on siis noin 3cm leveä ja se esiintyy molemmissa sukissa. Sehän on kuin puolenjoukkueen saksasta ostamat suojien pitimet(en sitten parempaa nimeä niille keksinyt). Kaikenkukkuraksi suojien pitimethän ovat varmasti leveämmät kuin 3cm. Joten kuinkahan mahtaa rahapussi keventyä niiden pitäjillä.
Lopulta kuitenkin voidaan todeta että musta ja valkoinen ovat harmaan sävyjen eri ääripäät. Siitä voimmekin siis huomata, että valkoinenhan on harmaata ja harmaa valkoista. Pitää myös muistaa ajatella, että valkoisella on monia eri sävyjä. Luonnonvalkoinen, puhtaanvalkoinen, vitivalkoinen niin miksipä ei harmahtavanvalkoinenkin. En siis kanna kaunaa epäoikeudenmukaisuudesta, sillä nämä värit ovat selvästi menneet sekaisin monen ihmisen silmissä. Erehdyksiä sattuu.
Täten on tosi ettei minun kuulu saada sakkoa.
Ellu #6
Koppiin päästyäni huomasin että muutkin olivat pukeutuneet valkoiseen. Onnea ei sakkoja. Hetken kuluttua kuitenkin alkoi kuulua huomautuksia, kuinka paitani ei ollut valkoinen ja sukissani liikaa mustaa. Ei ei ei ei eihän se ollut totta! Paitani oli varmasti valkoinen, ainakin valkoisin mikä vaatekaapistani löytyi. Ja sukkani, nehän olivat pestyt puhtaan valkoiset. Pieni musta raita sukan alaosassa kuitenkin herätti kommentointia.
Väitettiin siis että paitani oli harmaa. Harmaahan on hämärän, usvan ja epävarmuuden väri. Siihen myös liitetään innottomuus. Edellä olleet ovat faktoja, joten miksi siis pukisin tarkoituksella päälleni epävarmuutta viestivän paidan. Paidan, jossa kokee innottomuutta kaikkeen, eihän sellainen päällä voisi edes harjoitella. Joten paitani oli siis pakko olla valkoinen, sillä harjoituksissa en kokenut epävarmuutta ja olin myös innokas oppimaan uutta. Harmaa päällä se ei olisi ollut mahdollista.
Sukissani oleva musta raita siis myös herätti väitteitä väärästä väristä. Raita on siis noin 3cm leveä ja se esiintyy molemmissa sukissa. Sehän on kuin puolenjoukkueen saksasta ostamat suojien pitimet(en sitten parempaa nimeä niille keksinyt). Kaikenkukkuraksi suojien pitimethän ovat varmasti leveämmät kuin 3cm. Joten kuinkahan mahtaa rahapussi keventyä niiden pitäjillä.
Lopulta kuitenkin voidaan todeta että musta ja valkoinen ovat harmaan sävyjen eri ääripäät. Siitä voimmekin siis huomata, että valkoinenhan on harmaata ja harmaa valkoista. Pitää myös muistaa ajatella, että valkoisella on monia eri sävyjä. Luonnonvalkoinen, puhtaanvalkoinen, vitivalkoinen niin miksipä ei harmahtavanvalkoinenkin. En siis kanna kaunaa epäoikeudenmukaisuudesta, sillä nämä värit ovat selvästi menneet sekaisin monen ihmisen silmissä. Erehdyksiä sattuu.
Täten on tosi ettei minun kuulu saada sakkoa.
Ellu #6
Miksi minun ei tulisi maksaa sakkoja
Maanantai 3.3: karhuhallilla oli reenit ja päivän reeniasun värinä oli VALKO/MUSTA/VALKO.
Tiistai 4.3: Porihallilla oli punttireenit, johon olin pukeutunut MUSTA/MUSTA/PUNA väreihin, sillä luulin, että myös täällä täytyy pukeutua värin mukaan.
KESKIVIIKKO 5.3: karhuhallilla jälleen reenit. Tietysti kemiläis järjen mukaan oletin, että väri on automaattisesti VALKO/MUSTA/VALKO, mutta yllätysyllätys törmäsinkin porilaisten loogiseen ajatteluun ja värinä olikin MUSTA/MUSTA/PUNA, mmmmmm??
Elikkäs tässä on mielestäni aika hyvä selitys siihen miks mun ei pitäis maksaa sakkoa. Sitten toiseks se, ettei mulle oltu puhuttu mitään, että kopissa olis joku lista, josta näkee mikä väri minäkin päivänä on.
Toivottavasti tuo kelpaa selitykseks, laitan viel muutaman porilaisvitsin kehiin et tulee täst "esseestä" sivun mittanen ;)
Mitä lukee Tampereella ravintolan vessan seinässä?
- Vedä vessa - porilaisilla on jano.
Minkä takia Porissa on niin paljon liikenneympyröitä?
Vastaus: Hullut tykkää pyöriä.
Minkä takia sanotaan Raumalla ja Porissa eikä Raumassa ja Porilla?
- Onhan aivan eri asia onko sitä kusella vai kusessa.
Kaksi porilaista pelasi jalkapalloa. Puolen tunnin kuluttua toinen puuskutti:
- Puoliaika. Sen jälkeen on sinun vuorosi olla jalkapallona.
Miten porilainen tappaa kultakalan? - Hukuttaa sen.
Kun lähdetään Raumalta kohti Poria, niin metsät kaksinkertaistuvat ja ihmiset yksinkertaistuvat.
Okei oli kyl tosi kuivia, en muuten sit oo ite etes keksiny!!
Jonna #19
Tiistai 4.3: Porihallilla oli punttireenit, johon olin pukeutunut MUSTA/MUSTA/PUNA väreihin, sillä luulin, että myös täällä täytyy pukeutua värin mukaan.
KESKIVIIKKO 5.3: karhuhallilla jälleen reenit. Tietysti kemiläis järjen mukaan oletin, että väri on automaattisesti VALKO/MUSTA/VALKO, mutta yllätysyllätys törmäsinkin porilaisten loogiseen ajatteluun ja värinä olikin MUSTA/MUSTA/PUNA, mmmmmm??
Elikkäs tässä on mielestäni aika hyvä selitys siihen miks mun ei pitäis maksaa sakkoa. Sitten toiseks se, ettei mulle oltu puhuttu mitään, että kopissa olis joku lista, josta näkee mikä väri minäkin päivänä on.
Toivottavasti tuo kelpaa selitykseks, laitan viel muutaman porilaisvitsin kehiin et tulee täst "esseestä" sivun mittanen ;)
Mitä lukee Tampereella ravintolan vessan seinässä?
- Vedä vessa - porilaisilla on jano.
Minkä takia Porissa on niin paljon liikenneympyröitä?
Vastaus: Hullut tykkää pyöriä.
Minkä takia sanotaan Raumalla ja Porissa eikä Raumassa ja Porilla?
- Onhan aivan eri asia onko sitä kusella vai kusessa.
Kaksi porilaista pelasi jalkapalloa. Puolen tunnin kuluttua toinen puuskutti:
- Puoliaika. Sen jälkeen on sinun vuorosi olla jalkapallona.
Miten porilainen tappaa kultakalan? - Hukuttaa sen.
Kun lähdetään Raumalta kohti Poria, niin metsät kaksinkertaistuvat ja ihmiset yksinkertaistuvat.
Okei oli kyl tosi kuivia, en muuten sit oo ite etes keksiny!!
Jonna #19
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Kylläi, hiukan yht äkkiä
Ku mää lähin suunnistammaan helemikuun loppupuolella junalla Porriin, nii
mää katoin kartasta missä se oli tarkalleen ja oisinpa ite sijottanna sen
vähän ylemmäs kartalle. Eihän siinä mittään, eräs ystäväni veikkas et se
sijjaihtoo Tamperreen ja Turkkusen välimuastossa. Siihen nähen mulla män
siis ihan hyvin tuo arvaus. Itehhän olen siis kotoosin Kuopijosta, tuolta
Savon syämmestä ja asunna tässä välissä muutaman vuojen Jyvääskylässä.
Porihan on vissiin jottai suunnilleen samoja kokoja ku nuo, joten ei ou
tarvinna totuttautua mihinkää suurkaupunkielämään..onneks. Mut pakko kyllä
myöntee et ei nuo suorimmat reitit oo vieläkkää täysin hallussa.:)
Tuntuu että on ihan suht hyvin piässy tähän touhuun mukkaan ku piäs
käymään uamureeneissäki mualiskuussa. Liikakuppia pelattii nelejän pelin
verran ja näyttännee että pellaajat alakaa tuntemmaan toesijaan enempi
matsi matsilta. Hienoja mualeja ollaan tehty ja jollain taes täyttyä jo
koko kauven varotuskiintiö?? Saunailtaki oli ja Porissa liikutaan meleko
vaatimattomasti vuan limusiinilla. Porilaisittain siis me eli MYÖ.
Huipentumana on tähän mennessä ollunna siis tietennii tuo Saksanmuan
reissu, jota nyt ei vissiin tarvihe enemmälti puija ku on jo kattavat
raportit tuolla.
Hauskin asia tässä maisemanvaehossa on ollu paikoin yllättävänki vankka
kielimuuri. Tiällähän kuullostaa tämmösen savolaesen puhe ihan
mualaiselle (niin ku se ei muuallaki kuullostas). Aluks suatto joku
eppäillä jopa älyllisen kapasiteetin määrää ku kysyttiin jottai ja tyttö
vuan kahtelloo hilijaa ikkunasta ulos. Hei kamoon, kysykee selevemmin ku
ei tosiaan arvannu millon kysytään ja millon todetaan...sittemmin on
ollunna hieman vaikee välillä veikkailla et mitähän multa kysytään.
Porilaisilla on varmaan joku kirjottamaton siäntö et joka kolomannen
sanan on oltava kai, hiukan tai se saamarin yht äkkiä!!!! "Käytiin yht
äkkiä kaupassa, huudettiin sulle yht äkkiä" ja ihan kaikissa muissaki
epäloogisissa paikoissa sitä voi käyttää. Mut Porin murre on suht
heleppo oppia ku muistaa nämä sanat ja sitten vielä jättää lausuessa
joka sanasta ne kolome vimppaa kirjainta poijes nii kukkaan ei huomoo
mittään et oot ulukopaekkakuntalainen..vai mitä tytöt?:) Tulin nyt
käymään kotona Savossa ja noottia on tullu ku kirroilen kuulemma
kamalasti..liekkö sekkii sit tarttunna uuvelta murrealueelta. Rauman
kieltä en ala muute nyt kommentoimaan ollenkaan,:)
Kylläi tästä vielä hyvä tulloo. Nice to be here.:)
Anu #11
mää katoin kartasta missä se oli tarkalleen ja oisinpa ite sijottanna sen
vähän ylemmäs kartalle. Eihän siinä mittään, eräs ystäväni veikkas et se
sijjaihtoo Tamperreen ja Turkkusen välimuastossa. Siihen nähen mulla män
siis ihan hyvin tuo arvaus. Itehhän olen siis kotoosin Kuopijosta, tuolta
Savon syämmestä ja asunna tässä välissä muutaman vuojen Jyvääskylässä.
Porihan on vissiin jottai suunnilleen samoja kokoja ku nuo, joten ei ou
tarvinna totuttautua mihinkää suurkaupunkielämään..onneks. Mut pakko kyllä
myöntee et ei nuo suorimmat reitit oo vieläkkää täysin hallussa.:)
Tuntuu että on ihan suht hyvin piässy tähän touhuun mukkaan ku piäs
käymään uamureeneissäki mualiskuussa. Liikakuppia pelattii nelejän pelin
verran ja näyttännee että pellaajat alakaa tuntemmaan toesijaan enempi
matsi matsilta. Hienoja mualeja ollaan tehty ja jollain taes täyttyä jo
koko kauven varotuskiintiö?? Saunailtaki oli ja Porissa liikutaan meleko
vaatimattomasti vuan limusiinilla. Porilaisittain siis me eli MYÖ.
Huipentumana on tähän mennessä ollunna siis tietennii tuo Saksanmuan
reissu, jota nyt ei vissiin tarvihe enemmälti puija ku on jo kattavat
raportit tuolla.
Hauskin asia tässä maisemanvaehossa on ollu paikoin yllättävänki vankka
kielimuuri. Tiällähän kuullostaa tämmösen savolaesen puhe ihan
mualaiselle (niin ku se ei muuallaki kuullostas). Aluks suatto joku
eppäillä jopa älyllisen kapasiteetin määrää ku kysyttiin jottai ja tyttö
vuan kahtelloo hilijaa ikkunasta ulos. Hei kamoon, kysykee selevemmin ku
ei tosiaan arvannu millon kysytään ja millon todetaan...sittemmin on
ollunna hieman vaikee välillä veikkailla et mitähän multa kysytään.
Porilaisilla on varmaan joku kirjottamaton siäntö et joka kolomannen
sanan on oltava kai, hiukan tai se saamarin yht äkkiä!!!! "Käytiin yht
äkkiä kaupassa, huudettiin sulle yht äkkiä" ja ihan kaikissa muissaki
epäloogisissa paikoissa sitä voi käyttää. Mut Porin murre on suht
heleppo oppia ku muistaa nämä sanat ja sitten vielä jättää lausuessa
joka sanasta ne kolome vimppaa kirjainta poijes nii kukkaan ei huomoo
mittään et oot ulukopaekkakuntalainen..vai mitä tytöt?:) Tulin nyt
käymään kotona Savossa ja noottia on tullu ku kirroilen kuulemma
kamalasti..liekkö sekkii sit tarttunna uuvelta murrealueelta. Rauman
kieltä en ala muute nyt kommentoimaan ollenkaan,:)
Kylläi tästä vielä hyvä tulloo. Nice to be here.:)
Anu #11
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Koblenz 19.-26.3.2008
Hyvä ja raskas reeniviikko Saksan Koblenzissa toteutettiin seuraavalla aikataululla:
KE 19.3.
18:40 Saapuminen Airport frankfurt HAHN ->Linja-auto Koblenziin
20:15 Sisäänkirjautuminen Sport Schuleen
21:00 Illallinen
TO 20.3.
8:30 Aamupala
9:00 Ottelupalaveri
10:00 Harjoitus
12:30 Otteluruoka
17:45 Lähtö otteluun
19:00 Ottelu: Bad Neuenahr – Nice
21:30 Päivällinen
PE 21.3.
8:30 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:30 Lounas
16:00 Harjoitus
18:30 Sauna
19:30 Päivällinen
LA 22.3.
8:00 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:00 Lounas
17:00 Terhin fysiikkaharjoitus
18:00 Yhteinen illanvietto
SU 23.3.
9:30 Aamupala
10:30 Valokuvaukset
14:00 Paikallisen miesjoukkueen ottelu: Koblenz - 1860 München
16:30 Harjoitus
18:00 Päivällinen
MA 24.3.
9:00 Aamulenkki
10:00 Otteluruoka
13:00 Ottelupalaveri
13:30 Lähtö otteluun
15:00 Ottelu: FFC Montabaur – Nice
21:00 Päivällinen
TI 25.3.
8:30 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:30 Vapaa-aikaa kaupungilla ja omatoiminen ruokailu
17:30 Terhin fysiikkaharjoitus
19:00 Päätösillallinen
KE 26.3.
9:15 Aamupala
9:45 Kaupungin pormestarin tapaaminen
10:45 Lähtö lentokentälle
13:10 Lento Suomeen
16:40 Saapuminen Tampereelle
18:30 Saapuminen Poriin
KE 19.3.
18:40 Saapuminen Airport frankfurt HAHN ->Linja-auto Koblenziin
20:15 Sisäänkirjautuminen Sport Schuleen
21:00 Illallinen
TO 20.3.
8:30 Aamupala
9:00 Ottelupalaveri
10:00 Harjoitus
12:30 Otteluruoka
17:45 Lähtö otteluun
19:00 Ottelu: Bad Neuenahr – Nice
21:30 Päivällinen
PE 21.3.
8:30 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:30 Lounas
16:00 Harjoitus
18:30 Sauna
19:30 Päivällinen
LA 22.3.
8:00 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:00 Lounas
17:00 Terhin fysiikkaharjoitus
18:00 Yhteinen illanvietto
SU 23.3.
9:30 Aamupala
10:30 Valokuvaukset
14:00 Paikallisen miesjoukkueen ottelu: Koblenz - 1860 München
16:30 Harjoitus
18:00 Päivällinen
MA 24.3.
9:00 Aamulenkki
10:00 Otteluruoka
13:00 Ottelupalaveri
13:30 Lähtö otteluun
15:00 Ottelu: FFC Montabaur – Nice
21:00 Päivällinen
TI 25.3.
8:30 Aamupala
10:00 Harjoitus
12:30 Vapaa-aikaa kaupungilla ja omatoiminen ruokailu
17:30 Terhin fysiikkaharjoitus
19:00 Päätösillallinen
KE 26.3.
9:15 Aamupala
9:45 Kaupungin pormestarin tapaaminen
10:45 Lähtö lentokentälle
13:10 Lento Suomeen
16:40 Saapuminen Tampereelle
18:30 Saapuminen Poriin
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Harjoitusleiri Saksassa, päivä 7
Kaikki tiet vievät Koblenziin
Tänä aamuna kun heräsin oli aamu. Heräsin kaamean miehen huutoon. Kello ol 6.30 ja huonetoveri ol kaapattu. En lähtenyt etsimään häntä vaan jäin katsomaan telkkarista bilistä. Klo 8.30 oli aamupala, noh KAHVIA TULI JUOTUA RUNSAAASTI.
Sen jälkeen oli ahkeran keskittymisen aika aamun treeneihin. Lumi peitti vihreän kentän, mutta emme jääneet sitä ihmettelemään vaan tamppasimme rohkeasti kentälle ja aloitimme treenit. Treenien taso oli huikea, kuten arvatakin saattaa. Treenien jälkeen kiiruhdimme hotellihuoneisiimme, heitimme kamat niskaan ja juoksimme dösään. Dösä kuljetti meidät kiumureiden kautta kaupunkiin. Kiertelimme erilaisissa kaupoissa ja mukaamme tarttui jos jonkinlaista tavaraa. Siinä samalla Koblenz tuli tutuksi. Kaikilla eivät menneet tilaukset kahviloissa aivan putkeen. Toiset saivat pullien sijasta marjapuuroa ja toiset onnistuivat tilaamaan kaksi ateriaa. Pikkuhiljaa kaikki valuivat omaan tahtiinsa kämpille. Terhi veti jumpan ja sen jälkeen oli “vetreä” olo. Tämän jälkeen pukeuduimme hienosti ja siirryimme illallispöytään, illallinen oli runsas ja monipuolinen. Saimme spagettia ja lihakastiketta. Tämän jälkeen tulokkaat joutuivat hermoja kiristävään ja älyä vaativaan kokeeseen. Olimme päntänneet koko viikon aasin ja jalkatenniksen sääntöjä mutta aivan turhaan, kutosethan sieltä tuli. Alitajunnassamme tiesimme että huomenna tulisi lähtö, joten jotkut ottivat ilon irti ja valvoivat viimeiseen asti. Lähtöpäivää edeltävänä päivänä oli haikea tunnelma, kunpa tulisimme uudestaan, koska sää koki ilmastonmuutoksen…
Alfons #1, Eveliina-Liisukka #30 ja Kaisa #14
Tänä aamuna kun heräsin oli aamu. Heräsin kaamean miehen huutoon. Kello ol 6.30 ja huonetoveri ol kaapattu. En lähtenyt etsimään häntä vaan jäin katsomaan telkkarista bilistä. Klo 8.30 oli aamupala, noh KAHVIA TULI JUOTUA RUNSAAASTI.
Sen jälkeen oli ahkeran keskittymisen aika aamun treeneihin. Lumi peitti vihreän kentän, mutta emme jääneet sitä ihmettelemään vaan tamppasimme rohkeasti kentälle ja aloitimme treenit. Treenien taso oli huikea, kuten arvatakin saattaa. Treenien jälkeen kiiruhdimme hotellihuoneisiimme, heitimme kamat niskaan ja juoksimme dösään. Dösä kuljetti meidät kiumureiden kautta kaupunkiin. Kiertelimme erilaisissa kaupoissa ja mukaamme tarttui jos jonkinlaista tavaraa. Siinä samalla Koblenz tuli tutuksi. Kaikilla eivät menneet tilaukset kahviloissa aivan putkeen. Toiset saivat pullien sijasta marjapuuroa ja toiset onnistuivat tilaamaan kaksi ateriaa. Pikkuhiljaa kaikki valuivat omaan tahtiinsa kämpille. Terhi veti jumpan ja sen jälkeen oli “vetreä” olo. Tämän jälkeen pukeuduimme hienosti ja siirryimme illallispöytään, illallinen oli runsas ja monipuolinen. Saimme spagettia ja lihakastiketta. Tämän jälkeen tulokkaat joutuivat hermoja kiristävään ja älyä vaativaan kokeeseen. Olimme päntänneet koko viikon aasin ja jalkatenniksen sääntöjä mutta aivan turhaan, kutosethan sieltä tuli. Alitajunnassamme tiesimme että huomenna tulisi lähtö, joten jotkut ottivat ilon irti ja valvoivat viimeiseen asti. Lähtöpäivää edeltävänä päivänä oli haikea tunnelma, kunpa tulisimme uudestaan, koska sää koki ilmastonmuutoksen…
Alfons #1, Eveliina-Liisukka #30 ja Kaisa #14
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Harjoitusleiri Saksassa, päivä 6
All you need is keveys
Avasin silmät ja huomasin, että taivas oli taas keveän harmaa: arvasin että oli maanantai. Kamppailtuani hetken peiton kanssa mietein et missä himpulassa mun lämpökerrastoni oli, sieltä se löytyi kun tuoksu tulvi nenääni hikisen vaatekasan alta. Eiku päälle ja menoksi (joku saattoi syödä hieman kiiviä, kpl hinta 29snt).
Ravasimme Rheinin rinnalla, askel oli raskas, mutta mieli keveä. Aidalle, sillalle ja takaisin. Näimme myös sorsia. Sitten suuntasimme Terhin terävään jumppatuokioon. Tarkoituksena saada jalat yhtä keveiksi kun mieli.
Tämän jälkeen tömpseimme kevein askelin aamupalalle. Ja näin ohimennen voimme mainita, että Suomen puuro on korkeaa A-luokkaa.
Lepohetken jälkeen, Jounin jutteluiden kautta bussiin, jolla matkustimme kiemurtelevaa tietä pitkin Montabauriin kohtaamaan toisen saksalaisen vastustajamme. Nyt vatsassakin alkoi olla jo keveä olo. Saksalaiset yrittivät helpottaa oloamme tarjoamalla korillisen hiilihappovettä, joka sekin maistui kummalta. Sitten alkoikin jo peli.
Alku näytti tasaiselta ja Nice sai nyt kamppailla. Vastustajilla oli selvä pääpelietu, koska Nicen ponnistusvoima ylettyi vain saksalaisten reiteen asti. Puoliajalle siirryttiin kuitenkin Puuman (2 maalia) ja Hoffan upeiden maalien siivittämänä tilanteessa 2-3 Nicelle. Toisella puoliajalla kentälle marssi yhdeksän uutta ja kaksi vanhaa verta. Keveistä jaloista huolimatta saksalaiset loikkivat pitkillä jaloillaan porilaisten ohi ja tekivät vielä kaksi maalia. Ri Turtiainen halusi myös ikuistaa toistaiseksi tuntemattomat nelijalkaiset filmille. Peli päättyi, ja se siitä.
Sen jälkeen meitä odotti saksalaisten makkaraleivät ja vatsamme täyttyi hetkellisesti pizzan kuvat silmissä. Lähdimme samaa kiemurtelevaa reittiä takaisin kohti koti-Koblenzia.
Saavuttuamme kotiin Jouni palaveerasi meille venyttelyn ohessa, jonka jälkeen siirryimme odottelemaan ravintoa, joka todellakin tällä kertaa oli pizzaa. Tunnin odottelun jälkeen kuvat vaihtuivat todellisuudeksi. Kiitos Pizza Fast!
Keveän päivän päätteeksi kevensimme vielä mieltämme iltakerholla, jossa monet ongelmat saivat kyytiä. Näin päivämme päättyi kevein mielin ja siirryimme kohti vieläkin keveämpää tiistaita.
Pale #25, Suojis #13, Välly #5
Avasin silmät ja huomasin, että taivas oli taas keveän harmaa: arvasin että oli maanantai. Kamppailtuani hetken peiton kanssa mietein et missä himpulassa mun lämpökerrastoni oli, sieltä se löytyi kun tuoksu tulvi nenääni hikisen vaatekasan alta. Eiku päälle ja menoksi (joku saattoi syödä hieman kiiviä, kpl hinta 29snt).
Ravasimme Rheinin rinnalla, askel oli raskas, mutta mieli keveä. Aidalle, sillalle ja takaisin. Näimme myös sorsia. Sitten suuntasimme Terhin terävään jumppatuokioon. Tarkoituksena saada jalat yhtä keveiksi kun mieli.
Tämän jälkeen tömpseimme kevein askelin aamupalalle. Ja näin ohimennen voimme mainita, että Suomen puuro on korkeaa A-luokkaa.
Lepohetken jälkeen, Jounin jutteluiden kautta bussiin, jolla matkustimme kiemurtelevaa tietä pitkin Montabauriin kohtaamaan toisen saksalaisen vastustajamme. Nyt vatsassakin alkoi olla jo keveä olo. Saksalaiset yrittivät helpottaa oloamme tarjoamalla korillisen hiilihappovettä, joka sekin maistui kummalta. Sitten alkoikin jo peli.
Alku näytti tasaiselta ja Nice sai nyt kamppailla. Vastustajilla oli selvä pääpelietu, koska Nicen ponnistusvoima ylettyi vain saksalaisten reiteen asti. Puoliajalle siirryttiin kuitenkin Puuman (2 maalia) ja Hoffan upeiden maalien siivittämänä tilanteessa 2-3 Nicelle. Toisella puoliajalla kentälle marssi yhdeksän uutta ja kaksi vanhaa verta. Keveistä jaloista huolimatta saksalaiset loikkivat pitkillä jaloillaan porilaisten ohi ja tekivät vielä kaksi maalia. Ri Turtiainen halusi myös ikuistaa toistaiseksi tuntemattomat nelijalkaiset filmille. Peli päättyi, ja se siitä.
Sen jälkeen meitä odotti saksalaisten makkaraleivät ja vatsamme täyttyi hetkellisesti pizzan kuvat silmissä. Lähdimme samaa kiemurtelevaa reittiä takaisin kohti koti-Koblenzia.
Saavuttuamme kotiin Jouni palaveerasi meille venyttelyn ohessa, jonka jälkeen siirryimme odottelemaan ravintoa, joka todellakin tällä kertaa oli pizzaa. Tunnin odottelun jälkeen kuvat vaihtuivat todellisuudeksi. Kiitos Pizza Fast!
Keveän päivän päätteeksi kevensimme vielä mieltämme iltakerholla, jossa monet ongelmat saivat kyytiä. Näin päivämme päättyi kevein mielin ja siirryimme kohti vieläkin keveämpää tiistaita.
Pale #25, Suojis #13, Välly #5
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Harjoitusleiri Saksassa, päivä 5
Rankka päivä
Kello herätti niceläiset, jotka vain muutamaa tuntia aikaisemmin olivat kömpineet nukkumaan illanvieton ratoista. Jotkut heräsivät liian aikaisin, jotkut väärästä sängystä, jotkut jo valmiiksi pukeissa. Hunajamurot ja muutama termarillinen vahvaa kahvia sai pelurit virkistymään ja puhelemaan tulevasta kuvaussessiosta. Joukkuekuvan taustaksi valittiin villisti virtaava Rhein, vaikka valmennusjohto keksi muitakin keinoja ilmaista harjoitusleirimme toteutuneen Saksassa… Heil.
Raahauduimme rantaan, jossa kuvaajamme testasi huumorintajuamme asettamalla meidät leikkipuiston telineisiin. Oikean asennon löytäminen oli vaikeaa, koska kuvaajan miellyttämisen lisäksi piti huolehtia myös omasta hyvin- ja pahoinvoinnista. Toisilta sujui poseeraus hieman vaivattomammin, toiset saivat murska-arvostelua mm. eläytymisen puutteesta. Kuvat otettiin perinteisesti numerojärjestyksessä, joten viimeisinä vuorossa olleet joutuivat tekemään XY-harjoituksia pitääkseen kasvojensa lihakset lämpiminä.
Pienen lepotuokion jälkeen suuntasimme porukalla paikallisen miesjoukkueen sarjapeliin. Yleisöä oli huikeat 10 821 ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Suuren maailman malliin jalkapallohuligaaneja vartioi silmä kovana joukko mellakkapoliiseja turtles-asuissa. Turtlesit eivät kuitenkaan tehtävässään aivan loistaneet, sillä vierasjoukkueen kannattajat possauttelivat savupommeja, HE HEH! Hyvätasoinen ottelu päättyi kotijoukkueen 3-1 voittoon, tosin vastustajan hienoisella avustuksella (todistusaineistoa löytyy, 2 omiin).
Kämpille päästyämme vaihdoimme syväjäästä huolimatta reenikamat päälle ja luulimme suuntaavamme futistennisturnaukseen, mutta koimme tunteita herättävän yllätyksen. Tiedossa olikin kunnot reenit. Pelureiden vatsat ammottivat tyhjyyttään, vaikka osa olikin yrittänyt tankata bratwurstnakkimakkarasämpylöillä. Nälkä ja väsy taisivat hieman painaa jaloissa, sillä treenit eivät oikein sujuneet. Ruoka olikin sitten jo aivan toisenlainen yllätys, sillä ensimmäistä kertaa oli perunaa. Perunat olivat parhaassa mahdollisessa muodossaan (sipsien jälkeen), eli ranskalaisina sellaisina. Kaiken kruunasi majoneesi, johon toiset olivat tutustuneet läheisesti jo ensimmäisellä Espanjan leirillä. Ilta meni ruokaa sulatellessa ja saksalaista music-teeveetä katsellessa. Eräät löysivät sieltä itselleen uuden lempiohjelman Shot Love, jossa tosirakkautta etsittiin bikineiden ja uimashortsien perusteella..toivottavasti sitä tulee huomennakin =). Huoneessa 303 oli junnujen hurjat korttipelit ja älämölö kivisteli keski-ikäisten korvia. Raskas paivä tuntui kropassa ja pelaajat zzz…
Inkine #4, Mia #23, Retu #9
Kello herätti niceläiset, jotka vain muutamaa tuntia aikaisemmin olivat kömpineet nukkumaan illanvieton ratoista. Jotkut heräsivät liian aikaisin, jotkut väärästä sängystä, jotkut jo valmiiksi pukeissa. Hunajamurot ja muutama termarillinen vahvaa kahvia sai pelurit virkistymään ja puhelemaan tulevasta kuvaussessiosta. Joukkuekuvan taustaksi valittiin villisti virtaava Rhein, vaikka valmennusjohto keksi muitakin keinoja ilmaista harjoitusleirimme toteutuneen Saksassa… Heil.
Raahauduimme rantaan, jossa kuvaajamme testasi huumorintajuamme asettamalla meidät leikkipuiston telineisiin. Oikean asennon löytäminen oli vaikeaa, koska kuvaajan miellyttämisen lisäksi piti huolehtia myös omasta hyvin- ja pahoinvoinnista. Toisilta sujui poseeraus hieman vaivattomammin, toiset saivat murska-arvostelua mm. eläytymisen puutteesta. Kuvat otettiin perinteisesti numerojärjestyksessä, joten viimeisinä vuorossa olleet joutuivat tekemään XY-harjoituksia pitääkseen kasvojensa lihakset lämpiminä.
Pienen lepotuokion jälkeen suuntasimme porukalla paikallisen miesjoukkueen sarjapeliin. Yleisöä oli huikeat 10 821 ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Suuren maailman malliin jalkapallohuligaaneja vartioi silmä kovana joukko mellakkapoliiseja turtles-asuissa. Turtlesit eivät kuitenkaan tehtävässään aivan loistaneet, sillä vierasjoukkueen kannattajat possauttelivat savupommeja, HE HEH! Hyvätasoinen ottelu päättyi kotijoukkueen 3-1 voittoon, tosin vastustajan hienoisella avustuksella (todistusaineistoa löytyy, 2 omiin).
Kämpille päästyämme vaihdoimme syväjäästä huolimatta reenikamat päälle ja luulimme suuntaavamme futistennisturnaukseen, mutta koimme tunteita herättävän yllätyksen. Tiedossa olikin kunnot reenit. Pelureiden vatsat ammottivat tyhjyyttään, vaikka osa olikin yrittänyt tankata bratwurstnakkimakkarasämpylöillä. Nälkä ja väsy taisivat hieman painaa jaloissa, sillä treenit eivät oikein sujuneet. Ruoka olikin sitten jo aivan toisenlainen yllätys, sillä ensimmäistä kertaa oli perunaa. Perunat olivat parhaassa mahdollisessa muodossaan (sipsien jälkeen), eli ranskalaisina sellaisina. Kaiken kruunasi majoneesi, johon toiset olivat tutustuneet läheisesti jo ensimmäisellä Espanjan leirillä. Ilta meni ruokaa sulatellessa ja saksalaista music-teeveetä katsellessa. Eräät löysivät sieltä itselleen uuden lempiohjelman Shot Love, jossa tosirakkautta etsittiin bikineiden ja uimashortsien perusteella..toivottavasti sitä tulee huomennakin =). Huoneessa 303 oli junnujen hurjat korttipelit ja älämölö kivisteli keski-ikäisten korvia. Raskas paivä tuntui kropassa ja pelaajat zzz…
Inkine #4, Mia #23, Retu #9
lauantai 22. maaliskuuta 2008
Harjoitusleiri Saksassa, päivä 4
Ei nyt jaksa siitä aamupalasta enempiä kirjottaa, mutta aamureenejä vois vähän muistella. Alkulämpö vedettiin tavan mukaan ripeesti ja nopeesti pois alta. Osa porukasta veti vakkilaa ja toiset jauhoivat viis vastaan viis -peliä. Kaikki tämän päivän kirjoittajat pääsivät treenien lopussa pallorutiinien sijasta harjoittamaan piilevää nopeuttaan. Treeneistä ehdittiin pois juuri ennen sadetta (tässä kohtaa vaihtui kirjottaja). Pikasuihkut, ruokailu ja linkkarilla kohti kaupunkia iltatarvikkeita hankkimaan. Jouni osti linkkariliput myös sportschuuleen jääneille, joten matka ei tullutkaan NIIN halvaksi. Otimme piip kuvia piip kirkosta. Himmeliosasto ehti ajoissa iltapäivän reeneihin, mutta junnuosastolla oli vaikeuksia seisoa oikealla puolella tietä. Himmeli veti sitten keskenään aasit junnuja odotellessa. Retu otti kohtalokkain seurauksin nenällä haltuun ja voi sitä veren määrää. Sitä ryöppysi kuin mömmöt reaktorista arseenikokeessa. Kukaan ei hakenut ensiaputarvikkeita vaan ensimmäiseksi kaivettiin esiin kamerat. Sateen sattuessa siirryttiin sisälle vääntelehtimään ja junnutkin kerkesivät mukaan. Terhin venyttelyiden jälkeen painuttiin saunaan, joka tällä kertaa oltiin saatu täydelle teholle. Eijan ja Terhin tekemät loistavat iltapalasalaatit upposivat nopeasti himokkaisiin suihin, minkä jälkeen ryhmä Rookies (voidaan lukea myös viittaus paikallisen marketin tölkkitarjontaan) esitti taitojaan. Talent-shown kolmas sija jaettiin paletti-Paleniuksen ja karvaturri-Suojiksen kesken. Kakkoseksi ylsi eroottinen cheerleader MP-Puuma. Voiton vei akropaatti-Anna pinkeissä ja pinkeissä trikoissaan.
K-18
Sitten suunnaksi eine kleine kneibe ja toisella yrittämällä sisään. Tanssilattia täyttyi niceläisistä. Toiset kehittyivät illan aikana uudessa parkourharrastuksessaan. Miellyttävä yllätys odotti ovella, kun poistuessa piti maksaa illan aikana nautitut. Kortti ei valehdellut ja joillekin napsahti vajaan 50 euron lasku.
Loppusaldo:
– Kaksi väärissä sängyissä uinujaa
– Yhdet vaatteet käytävällä
– Yksi kengät jalassa väsähtänyt
– Yksi alaston pystykorva
– Ei yhtään pöllittyä mopoa eikä yhtään putkareissua
Kaki #29, Pave #3 ja Riksa #15
K-18
Sitten suunnaksi eine kleine kneibe ja toisella yrittämällä sisään. Tanssilattia täyttyi niceläisistä. Toiset kehittyivät illan aikana uudessa parkourharrastuksessaan. Miellyttävä yllätys odotti ovella, kun poistuessa piti maksaa illan aikana nautitut. Kortti ei valehdellut ja joillekin napsahti vajaan 50 euron lasku.
Loppusaldo:
– Kaksi väärissä sängyissä uinujaa
– Yhdet vaatteet käytävällä
– Yksi kengät jalassa väsähtänyt
– Yksi alaston pystykorva
– Ei yhtään pöllittyä mopoa eikä yhtään putkareissua
Kaki #29, Pave #3 ja Riksa #15
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Harjoitusleiri Saksassa, päivä 3
Hei rakas matkapäiväkirja !
Juuri kun saimme silmämme auki, silmissämme siinsi Rhein-joen tummansininen pinta, jonka pintavettä aurinko lämmitti keväisesti. Näimme myös jokilaivoja, jotka halkoivat veden tyyntä pintaa. Aamu näytti lupaavalta. Puimme vikkelästi vaatteet päällemme ja kiiruhdimme kohti alakertaa aamupalan toivossa. Toki hieman myöhässä. Aamupala oli runsas ja maukas (perussetti) ja ahmimme ruokaa posket pullollamme.
Klo: 10.45
Aloitimme matkamme kohti viheriötä, jossa harjoituksemme sijaitsivat. Aurinko kirveli silmiämme väkevästi. Mieli oli korkealla. Olimme kaikki valmiita kohtaamaan Jounin haastavat kuviot. Kuitenkin tunsimme mitättömän pieniä sadepisaroita hipiällämme, mikä oli kuitenkin kovin virkistävää. Harjoituspaikalla aloitimmekin meille oudolla lajilla, käsipallolla. Harjoitukset jatkuivat sujuvasti, kunnes taivas repesi. Vuorilta laskeutui hyytävä viima, joka toi mukanaan valtaisan vesimyrskyn jäätävässä muodossa. Juoksimme suojaan kuin jänikset äidin kukkamaalta. Lopulta pääsimme määränpäähämme eli takaisin huoneisiimme yltäpäältä mudassa. Ajattelimme, että olisimme kuin mutapainin alkeiskurssilaisia.
Klo:13.00
Oli ruokailun aika. Saimme apetta rintamme alle. Tyytyväinen hymy levisi kasvoillemme. Ruokailuin jälkeen oli luvassa vapaa-aikaa, jonka käytimme eduksemme keskustellessamme Retun ja Niinan kanssa pelillisistä kuvioista, koska meillä on avoin ilmapiiri. Toki otimme myös muutaman minuutin pituiset päiväunet ja olimme taas terhakkaita ja valmiita taistoon.
Klo:16.00
Jälleen tuulenhalkaisijamme osoittivat kohti urheilukeskuksen tekonurmea. Harjoitukset olivat kilpailuhenkiset, koska taistelimme päivän mestaruudesta (keltaiset voittivat), kuitenkin kaikki näyttivät kykynsä ja taistelivat voittoon asti. RÄYHHHH.
Klo: 19.00
Ruokailu + sauna, joista me saimme kokea vain toisen ilon, koska kaikki tiedot eivät kuitenkaan sulaudu kauniin ulkokuoremme sisään. Saimme kokea vain ruokailun, mikä hiveli makuhermojamme. Ruoka oli jälleen proteiinipitoista pastaa. NAM. Erittäin maukasta vaihtelua.
Juuri kun saimme silmämme auki, silmissämme siinsi Rhein-joen tummansininen pinta, jonka pintavettä aurinko lämmitti keväisesti. Näimme myös jokilaivoja, jotka halkoivat veden tyyntä pintaa. Aamu näytti lupaavalta. Puimme vikkelästi vaatteet päällemme ja kiiruhdimme kohti alakertaa aamupalan toivossa. Toki hieman myöhässä. Aamupala oli runsas ja maukas (perussetti) ja ahmimme ruokaa posket pullollamme.
Klo: 10.45
Aloitimme matkamme kohti viheriötä, jossa harjoituksemme sijaitsivat. Aurinko kirveli silmiämme väkevästi. Mieli oli korkealla. Olimme kaikki valmiita kohtaamaan Jounin haastavat kuviot. Kuitenkin tunsimme mitättömän pieniä sadepisaroita hipiällämme, mikä oli kuitenkin kovin virkistävää. Harjoituspaikalla aloitimmekin meille oudolla lajilla, käsipallolla. Harjoitukset jatkuivat sujuvasti, kunnes taivas repesi. Vuorilta laskeutui hyytävä viima, joka toi mukanaan valtaisan vesimyrskyn jäätävässä muodossa. Juoksimme suojaan kuin jänikset äidin kukkamaalta. Lopulta pääsimme määränpäähämme eli takaisin huoneisiimme yltäpäältä mudassa. Ajattelimme, että olisimme kuin mutapainin alkeiskurssilaisia.
Klo:13.00
Oli ruokailun aika. Saimme apetta rintamme alle. Tyytyväinen hymy levisi kasvoillemme. Ruokailuin jälkeen oli luvassa vapaa-aikaa, jonka käytimme eduksemme keskustellessamme Retun ja Niinan kanssa pelillisistä kuvioista, koska meillä on avoin ilmapiiri. Toki otimme myös muutaman minuutin pituiset päiväunet ja olimme taas terhakkaita ja valmiita taistoon.
Klo:16.00
Jälleen tuulenhalkaisijamme osoittivat kohti urheilukeskuksen tekonurmea. Harjoitukset olivat kilpailuhenkiset, koska taistelimme päivän mestaruudesta (keltaiset voittivat), kuitenkin kaikki näyttivät kykynsä ja taistelivat voittoon asti. RÄYHHHH.
Klo: 19.00
Ruokailu + sauna, joista me saimme kokea vain toisen ilon, koska kaikki tiedot eivät kuitenkaan sulaudu kauniin ulkokuoremme sisään. Saimme kokea vain ruokailun, mikä hiveli makuhermojamme. Ruoka oli jälleen proteiinipitoista pastaa. NAM. Erittäin maukasta vaihtelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)