Murhamiehen matkassa

Kevät oli siis koittanut jälleen. Nicen tyttöjä odotti vihreiden nurmikenttien ja haastavien liigavastustajien lisäksi kavala salamurhapeli, jonka viime kesänä toteutetun ensimmäisen kauden jälkeen minullakin henkilökohtaisesti oli kaunoja kannettavana. Olin saavuttanut arvostetun toisen tilan hävittyäni finaalitaiston täpärästi.
Erityisesti mieltäni oli jäänyt kaivertamaan jälkeenpäin kuultu tunnustus, jonka mukaan voittajaksi selviytynyt murhaaja Impi Ilmakivääri oli hieman kyseenalaisesti nauttinut oman myrkkyjuomansa kenenkään huomaamatta. Moraalinen voittaja olin siis kiistatta minä, ja päätinkin todistaa kykyni uudelleen tänä vuonna. Suunnittelin noudattavani äärimmäistä varovaisuutta kaikessa. Hetken aikaa sen muistinkin tehdä, mutta loppuani kohden aloin väistämättä lipsua. Tämän kaltainen huolimaton käytös enteili kuolemaa.
Pelin vaatiman valtavan ajatustyön aloitin tänäkin keväänä hämäävän salanimen keksimisestä. Erilaisia versioita pyöriteltyäni päädyin nerokkaasti piiloutumaan viekkaan sanaväännöksen taakse. Nokkelimmat ehkä ovat jo hoksanneet, että ”Kallo Palan” sisällä asustaa jonkinlainen merenelävä. Nimen jälkeen olikin sitten aika laatia ensimmäinen murhasuunnitelma.
Viime kerralla käytetyt ideat hylkäsin heti kättelyssä: jotain uutta piti saada aikaan. Huolimatta siitä, että edellisessä pelissä saimme hyvät naurut muutamasta erittäin hauskasta ja kekseliäästä murhasta, olen erittäin pettynyt niin moniin raukkamaisiin laitan-hämähäkin-kenkääsi-hah-hah murhaajiin. Arvostan yli kaiken vain niitä verta pelkäämättömiä ja silmittömiinkin raakuuksiin uskaltautuvia tappokoneita, jotka aiheuttavat käsin kosketeltavaa kauhua joukkueen keskuudessa. Tälle hyytävälle linjalle lähdin jo viime keväänä, ja sillä myös jatkoin. Ensimmäisen murhani 2008 suoritin hetken mielijohteesta saksilla.
Uhrikseni oli valikoitunut harvinaisen vaikea tapaus. Olen oikeastaan todennut hankalimmiksi kohteiksi sellaiset pelaajat, jotka syystä tai toisesta näyttävät naamaansa pukukopillamme harvemmin kuin muut. Tällä kertaa olin kuitenkin hyvin hereillä, sillä käytin tilaisuuteni tehokkaasti. Jäljelle jäi todisteeksi ainoastaan palasia.
Tämän jälkeen eteeni annettiin siis uusi kohde. Laadin taas mitä hohdokkaimman suunnitelman, mutta toteutus ontui. En tahtonut millään saada sopivaa mahdollisuutta. Oikean hetken kyttääminen on pelin suola, ja sitä sainkin harrastaa oikein urakalla. Osittain tämän asian takia olenkin hyvin närkästynyt siitä, että tapahtuneen tapon todisteeksi ei riitä se, että kaikki tietävät. Voimassa olevien sääntöjen mukaan ainoastaan näköhavainnot hyväksytään, mutta mielestäni tällä kaudella tavatun ennakkotapauksen perusteella kyseinen pykälä tulisi välittömästi poistaa.
Olin kuitenkin päättänyt kostaa vuoden 2007 Nice Conspiracyssa kokemani karvaan tappion. Olin valmistautunut taistelemaan, ja nauroin räkäisesti henkensä heittäneille. Terävän älyni ja kettumaisen viekkauteni turvin ajattelin selvitä matkallani kohti voittoa.
Menestyksekkäästi alkanut tieni pelissä kuitenkin katkesi äkillisesti stadionilla sattuneessa ampumavälikohtauksessa. En voinut mitenkään puolustautua, kun kaulaani ammuttiin lähietäisyydeltä. Murhaaja iski täysin tahdittomasti juuri, kun olin nauttimassa erityisen maistuvia eväitäni. Ruokailuni siis keskeytettiin törkeästi, jonka lisäksi myös henkeni anteeksi pyytelemättä riistettiin.
Lopuksi voin ainoastaan todeta, että ei auta itku markkinoilla. Viime kesäinen katkera 2. sija jäi edelleen parhaaksi suorituksekseni joukkueemme harvinaisen viihdyttävässä pelissä. Toivotan onnea ja menestystä vielä mukana oleville juonittelijoille! Tosin tahdon myös lausua muutaman lohduttavan sanan kaltaisilleni luusereille, joita onni ei tänäkään vuonna suosinut (tai joiden taidot eivät kertakaikkiaan olleet riittävät tälläkään kertaa): Aina kannattaa valittaa.

-KaLLo-