Harjoitusleiri Saksassa, päivä 7

Kaikki tiet vievät Koblenziin

Tänä aamuna kun heräsin oli aamu. Heräsin kaamean miehen huutoon. Kello ol 6.30 ja huonetoveri ol kaapattu. En lähtenyt etsimään häntä vaan jäin katsomaan telkkarista bilistä. Klo 8.30 oli aamupala, noh KAHVIA TULI JUOTUA RUNSAAASTI.

Sen jälkeen oli ahkeran keskittymisen aika aamun treeneihin. Lumi peitti vihreän kentän, mutta emme jääneet sitä ihmettelemään vaan tamppasimme rohkeasti kentälle ja aloitimme treenit. Treenien taso oli huikea, kuten arvatakin saattaa. Treenien jälkeen kiiruhdimme hotellihuoneisiimme, heitimme kamat niskaan ja juoksimme dösään. Dösä kuljetti meidät kiumureiden kautta kaupunkiin. Kiertelimme erilaisissa kaupoissa ja mukaamme tarttui jos jonkinlaista tavaraa. Siinä samalla Koblenz tuli tutuksi. Kaikilla eivät menneet tilaukset kahviloissa aivan putkeen. Toiset saivat pullien sijasta marjapuuroa ja toiset onnistuivat tilaamaan kaksi ateriaa. Pikkuhiljaa kaikki valuivat omaan tahtiinsa kämpille. Terhi veti jumpan ja sen jälkeen oli “vetreä” olo. Tämän jälkeen pukeuduimme hienosti ja siirryimme illallispöytään, illallinen oli runsas ja monipuolinen. Saimme spagettia ja lihakastiketta. Tämän jälkeen tulokkaat joutuivat hermoja kiristävään ja älyä vaativaan kokeeseen. Olimme päntänneet koko viikon aasin ja jalkatenniksen sääntöjä mutta aivan turhaan, kutosethan sieltä tuli. Alitajunnassamme tiesimme että huomenna tulisi lähtö, joten jotkut ottivat ilon irti ja valvoivat viimeiseen asti. Lähtöpäivää edeltävänä päivänä oli haikea tunnelma, kunpa tulisimme uudestaan, koska sää koki ilmastonmuutoksen…

Alfons #1, Eveliina-Liisukka #30 ja Kaisa #14