Palloreeneistä puhtia pänttäämiseen

Ylioppilaskirjoitukset ovat parhaillaan käynnissä ja myös meidän joukkueestamme löytyy lukiolainen, jonka täytyy kovimmalla treenikaudella yhdistää sujuvasti lukeminen ja harjoittelu. Mian kirjoitukset alkavat olla jo loppusuoralla ja kyselimme tytön fiiliksiä menneistä ja vielä edessä olevista koitoksista.
-Tähän mennessä olen kirjoitanut englannin, biologian, äidinkielen ja matematiikan. Siitä, miten ne ovat menneet ei sen enempää kuin että läpi olen päässyt, Mia naurahtaa. –Enää on jäljellä psykologia. Vielä ei hirveästi jännitä, mutta ehkä sitten päivää tai kahta ennen.
Mia on käyttänyt lukulomansa viisaasti ja herännyt aamuisin kirjojen ja muistiinpanojen ääreen. Jonkinlainen lukusuunnitelmakin hänellä kuulemma on, mikä helpottaa päivän rytmittämistä.
-Aika paha sanoa, kuinka ahkerasti on tullut luettua. Omasta mielestä ihan riittävästi. Totta kai täytyy päivisin pitää taukojakin.
Joukkueen harjoitukset eivät Mian mukaan häiritse lukemista, vaan päinvastoin ovat hyvä tapa saada ajatukset hetkeksi pois koulusta.
-Reenit ovat parasta, mitä tiedän! Silloin voi unohtaa kirjoitukset täysin. Eivätkä ne katkaise lukemista, koska luen päivällä ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan. Harjoitusten jälkeen en yleensä enää lue, koska olen niin väsynyt.

Nice matkustaa keskiviikkona 19.3. harjoitusleirille Saksan Koblenziin. Mian aikataulun se sekoittaa niin, että lukemisen tahtia täytyy kiristää leiriä edeltävänä viikonloppuna. Saksassa hän ei aio enää tehdä muuta kuin kerrata jo lukemaansa. Se on hyvä päätös, sillä Nicen edarin kaikki ulkomaanleirit nähneenä Mia varmasti tietää, että vähäkin vapaa-aika tullaan käyttämään johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun. Saksan leiri menee valitettavasti hieman päällekkäin kirjoitusten kanssa.
-Joudun palaamaan Suomeen päivää aikaisemmin kuin muu joukkue, Mia harmittelee. Muiden hikoillessa leirin viimeisissä treeneissä keskiviikkoaamuna, Mia hikoilee koulussa psykologian kirjoituksissa. Viikon tauko lukemisesta ei huoleta Miaa. Hän pitää aivojen lepuuttamista hyvänä asiana ja luottaa siihen, että opitut asiat pysyvät muistissa.

Ylioppilaskirjoitukset eivät ole kaikille välttämättä abivuoden rankin tapahtuma. Ennen lukulomaa järjestettävät potkiaiset ja penkkarit ovat monelle vuoden kohokohta, vaikka se vaatiikin vähintään yhtä kovaa henkistä ja fyysistä kestävyyttä kuin Nicelle tutuksi tulleet pyramidi-juoksut. Mia muistelee juhlintaa hymyssä suin.
-Potkiaiset ja penkkarit menivät aivan loistavasti! hän hehkuttaa. Lyseolaiset viettivät potkiaisensa Vaakunassa, jossa heillä oli kakkosluokkalaisten järjestämä yksityistilaisuus erilaisine ohjelmanumeroineen. Ilta jatkui normaalin baari-illan merkeissä, kun ovet avattiin myös koulun ulkopuolisille juhlijoille.
-Kahden aikaan yöllä lähdimme linja-autolla herättämään opettajia. Se oli aivan mahtavaa. Englanninopettajamme oli järjestänyt meille seisovan pöydän takapihalleen, Mia muistelee. Kunnon tankkaus tulikin tarpeeseen, sillä juhlat jatkuivat vielä pitkälle seuraavaan päivään. Abijuhlassa laulettiin perinteiseen tapaan hauskoja lauluja opettajista ja kiusoiteltiin nuorempia mm. sotkemalla huulipunalla heidän kasvonsa.
-Se oli kosto kaikista niistä vuosista, joina minua itseäni on kiusattu, Mia toteaa hymyillen. Abijuhlan jälkeen jäljellä oli vielä penkkariajelu, jonka suosio säilyy vuodesta toiseen rekoista lentelevien karkkien ansiosta. Lyseon perinteen mukaan Mia nähtiin rekan lavalla tutussa asussa.
-Jussi-paita, pussihousut ja karvahattu, Mia nauraa. –Lisäksi jokainen abi sai itselleen vihdan, jota hakattiin autoon niin, ettei siinä enää ollut yhtään lehteä jäljellä.

Rankan juhlinnan jälkeen abit jäivät ansaitulle lukulomalle valmistautumaan tuleviin kirjoituksiin. Pelkkää rentoutumista se ei tosin ole, mikäli siitä aikoo ottaa kaiken hyödyn irti, kuten Mia on tehnyt. Kirjoitusten jälkeen ei urakka ole vielä läheskään ohi, jos aikoo hakea heti jatko-opiskelemaan jonnekin. Pääsykokeet ovat yleensä touko-kesäkuun vaihteessa, joten kirjoitusten jälkeen alkaa valmistautuminen niihin. Mian kohdalla ongelma ei ole ihan vielä ajankohtainen.
-Minulla ei ole mitään käsitystä seuraavasta siirrostani. Sitä aion miettiä vasta myöhemmin, Mia päättää. Ylioppilaaksi pääsemisestä hän ei kuitenkaan ole huolissaan. Juhlakampauskin on Mialla jo valittuna.
-Olen melko varma, että minusta tulee ylioppilas. Mielestäni se oli englannin kirjoituksista kiinni ja nyt, kun olen siitä päässyt läpi, ei ole enää mitään hätää, Mia vakuuttaa. -Koko joukkue tullaan kutsumaan juhliin ja luvassa on ainakin paljon täytekakkua!