Harjoitusleiri Saksassa, päivä 1

Ei sentään punaista mattoa

Lähdimme reissuun stadionilta kahden aikaan. Toisilla oli takana pakkailua, toisllla ahkerilla taas oli jo koulupäivä lusittuna. Kaikki kuitenkin onnistuivat ilmestymään paikalle ajoissa ja matkaan päästiin aikataulun mukaan.

Ajelimme Tampereelle, josta saimme kyytiin vielä Puuman ja Annan. “Ulkomaalaisten” pakkaaminen menikin silloin uusiksi, kun bussista löytyi kassillinen uusia kamppeita. Lentokentällä oli vielä aikaa jopa odotella koneeseen pääsyä. Laukkujen painoa yhdessä jännitettiin, mutta ainakin suurin osa sai tavaransa läpi puhtain paperein.

Lennolla jännitettiin ensikertalaisten selviytymistä. Mukana oli tällä kertaa yhden virallisen noviisin lisäksi kaksi epävirallista, joiden otteita koko porukka seuraili hymyssä suin. “Ollaanko jo lentokoneessa?” kuului kysymys nuoremman pojan suusta päästyämme terminaaliin. Pilvien päälle siis noustiin ja takaisin maan kamarallekin laskeuduttiin ihan onnellisesti.

Saksan terminaaliin päästyämme oli vastassa isä ja poika. Pojalla oli päällään monta kokoa liian iso nicepaita ja kädessään kyltti suomenlipun ja joukkuekuvan kera. Sen jälkeen pakkauduimme vielä linja-autoon ja matkustimme majapaikkaamme. Vastaanotto oli melkoisen juhlava ja puheita pidettiin puolin jos toisin. Saksan kieli ei aivan kaikilta tytöiltä vielä sujuvasti kulje, joten onneksi tulkkaus toimi ja englantia olikin jo helpompi ymmärtää. Huonejaon kanssa jouduttiin hiukan pähkäilemään, mutta jokainen sai lopulta mieluisensa naaman tulevan viikon aamuja piristämään.

Illallinen tarjottiin juhlallisuuksien jälkeen ja ruoka maistuikin loistavasti pitkän päivän jälkeen. Sitten kävimme vielä ulkona raikasta ilmaa haukkaamassa. Nukkumaan pääsimme kymmenen jälkeen, jolloin olikin jo korkea aika ainakin junnuilla lyödä pää tyynyyn ja siirtyä uneksimaan vaikkapa viikon tulevista koitoksista.

ELLU #6, ESSI #7 JA NORTTI #2