keskiviikko 20. helmikuuta 2008

SKÅL! - Kilistelkäämme joukkueblogin avaamisen kunniaksi vaikka Finrexillä

Näytän kapteenina esimerkkiä ja korkkaan suurin odotuksin perustetun joukkueblogimme.

Päivän polttavia asioita pohtiessa ei tarvitse venyttää aivonystyröitä ääriasentoihin kuuman aiheen keksiäkseen: Se on *tiiditiiditiiditiiditiiditiidi* FLUNSSA!

Nyt ei ole käynnissä jalkapallokausi - nyt on flunssakausi. Siellä täällä aivastellaan, niistetään ja valitetaan. Olen usein flunssaisena tai flunssatartunnan pelossa pohtinut jalkapalloilijan suhdetta kyseiseen ylähengitystien infektiosairauteen. Kenelläkään ei tietenkään ole mukavaa flunssaisena olon ollessa tukala ja arkipäivän askareiden tuntuessa ylitsepääsemättömän raskailta, mutta jalkapalloilijalle (toki muillekin urheilijoille) flunssa on painajainen.

Pari lepopäivää vielä menee, mutta sitten alkaa tolkuton puntarointi. Koulu- tai työpäivän jälkeen ei voi vain mennä kotiin lepäilemään ja odottelemaan olon normalisoitumista vaan pitää taistella itsensä kanssa siitä, onko tarpeeksi terve osallistumaan jo joukkueharjoituksiin vai edes kyllin kykenevä kevyempään, korvaavaan treeniin. Pitäisikö sittenkin jäädä kotiin, ettei pitkittäisi tautiaan? Kaikkihan tietävät, ettei kipeänä harjoittelusta ole mitään hyötyä - mutta vielä vähemmän on harjoittelematta olemisesta... Viikon lopulla on jo ainakin oltava terve, koska silloin on peli!

Jalkapalloilija ei voi tyytyä kolmeksi viikoksi vain vaikertamaan huonoa oloaan vaan hänen on raivostutettava kaikki kanssaihmisensä julistamalla, ettei niin kauaa voi missään nimessä olla pois treeneistä. Flunssa ei todellakaan ole sama asia jalkapalloilijalle kuin "tavalliselle ihmiselle". Jalkapalloilija kärsii sen sivuvaikutuksina myös korostuneena itsetarkkailuna ilmenevästä jakomielisyydestä ja flunssamasennuksesta. Kun kaikki muutkin on siellä treeneissä...

Aina siellä eivät ole kaikki muutkaan, ja tästä päästäänkin flunssan kollektiivisiin vaikutuksiin, kun kontekstina on jalkapallojoukkue. Ensin oli flunssassa Anna, sen jälkeen Essi, sitten Elina, seuraavaksi Kaisu ja lopulta Noora ja Sinikin. Ne joukkueen jäsenet, jotka eivät saa flunssaa, ovat sääntöä vahvistavia poikkeuksia. Jos kaikki ovat flunssassa yhtäaikaa, niin treenit on ihan pepusta. Pahimmillaan on jouduttu peruttamaa sarjapelikin 13 lääkärintodistuksen turvin.

Edellä esitetty näkemys perustuu aina lämpimästi pukeutuvan, erilaisia vitamiineja säännöllisesti nauttivan palloilijan subjektiivisiin kokemuksiin. Varotoimenpiteistään huolimatta hän saa aina flunssan - ennemmin tai myöhemmin.

Toista viikkoa kuumemittaria treenikassissa kantaneena
Riikka #15

Ei kommentteja: